Yksi kaikkia kokoja, kiitos.

Eihän se vienytkään kuin yli kuukauden, että sain raahattua itseni Valtteriin. Iskin itseni sisään perjantaina yhden maissa, kun myyjiä oli vielä tupa täynnä (ja asiakkaita myös, HONG), mutta hintoja oli jo alettu pudottamaan. Suurimmassa osassa pöydistä vaatteiden päälle oli heivattu lappu, jossa seisoi lasketut hinnat väliltä viisikymmentä senttiä ja kolme euroa.
Yllättävää kyllä, mutta huomasin olevani aika hyvä löytämään pöytälabyrintista laadukasta kamaa. En kauaa ihmetellyt päälinjaisesti polyesteriakryylirekkien luona, mikä tietenkin saattaa tarkoittaa sitä, että joitain helmiä meni kaukaa ohi suuni.

Edelliseen postaukseeni viitaten, lantiolta hyvin istuvat farkut löytyivät. Wihii. Lahkeiden pätkäisemisen siirrän suosiolla äitini to-do-listalle; Edellinen sortsileikkaukseni oli surkuhupaisa esitys siitä, kuinka pedanttinen yritykseni saada lahkeet täydellisen samanmittaisiksi ja symmetrisiksi päätyi maailman minimaalisimpaan mikrosortseihin ever. No, ne saattoivat olla ihan tyylikkäät farkkupikkarit, jos tykkää.

Harmaita villakangastakkeja rakennus oli pullollaan, mutta jotenkin ohitin niistä jokaisen. Kenties takkitarpeeni ei ole näillä main tarpeeksi akuutti. Tai sitten asialla voi olla jotain tekemistä sen kanssa, että mielestäni nyt on kevät, ja toisen talvitakin osto olisi hölmön hommaa. Niin kuin se olisikin. Joka tapauksessa.
Takin sijaan löysin maailman söpöimmän hameen. Vyötärölle kurottava, kahisevapintainen ja pallonmuotoinen. Supersievä helmen harmaa väri. Hintalappu roikkuu vielä paikallaan. Tosi iso kurjuus, hame on kokoa liian iso. Vyötärön sijaan se putoaa navan kohdalle, on hieman liian pitkä ja way too pallomainen. Mallailin mekkosta peilin edessä, kuroin sitä tiukemmalle ja käänsin helmaa lyhyemmäksi. Ihana, mutten osaa.

Päinvastainen ongelma osui kohdalle farkkumarkkinat round kakkosessa. Juuri oiken väriset, vaaleat, pehmeäksi kuluneet pillifarkut lähtivät kahdella eurolla. Eivät muuten menneet läheskään kiinni.
Too bad, mutta tekemällä oppii. Kaikki kolme vaatekappaletta ovat hyvälaatuisia ja hyvännäköisiä, kahdessa intuitio koosta vaan petti. Luottoa ensi kertaan löytynee silti..

Ja olenko haksahdellut lupaukseni kanssa? Not. Ainoa mitä tänä vuonna on kaupoista lähtenyt mukaan, on pieni nahkainen hiusrusetti. Ja asusteethan ovat uusina ihan fine.

Olen kyllä aikeissa kuvata löytöjäni jatkossa, mutta tällä hetkellä kameratilanteeni on lievästi sanottuna kurainen. Omaa naamaa tuskin tulee näkymään äärimmäisen selvää profiilikuvaani enempää. Kiitti ja kuitti.