Kuvittele itse

Tein tänään Fidalla uskomattoman löydön. Kahdella eurolla alerekiltä irtosi voimakkaan korallin värinen kauluspaita lyhyillä hihoilla. Paita on alkujaan Stockmannin ja sata prosenttista silkkiä. 

Yhdistin sen korkeavyötäröisiin tummansinisiin ukkosortseihin ja mustiin perusballerinoihin. Päähän iskin mustan rusetin joka lähti tänään myöhemmin matkaan Glitteristä. 

Kameran patterit ovat tietysti aivan finito enkä arvattavasti tajunnut metsästää niitä kaupunkikierroksellani. Kuvat jäänee ensi kertaan. 

Identiteettikriisi

Syy, miksi muoti- ja tyyliblogeja ilmaantuu nettiin kuin sieniä sateella, perustuu luullakseni sille, että nykyajan nuori, itsestään huoltapitävä nainen haluaa paitsi pukeutua kauniisti, myös selittää habituksensa ideologian asujensa takaa kaikelle kansalle. Se, miksi valitsin juuri tämän mallisen yläosan tämän hameen kanssa tai miksi huivini väri on mieluummin lähempänä persikkaa kuin hiekansävyä on yleisvaikutelman kannalta hyvin ratkaisevaa ja se täytyy selittää auki. Asuvalinnoilla koitetaan tuoda esille persoonaa ja ajatuksia. Maanantaiaamun nopeasti kasaan kyhätty rento asu ei ole nopeaa nähnytkään ja sen rentouskin on luultavasti näennäistä. Liian iso neuletakki ei ole liian iso vääristä kohdista ja se klassinen sekainen nuttura on vaatinut ainakin vartin kasaamisen ennen onnistumistaan.

Ihan sama nutturasta, itse kyhään sellaista ainakin puoli tuntia, ja sen jälkeen yleensä vielä avaan tukan äkäisenä, kun ei vaan onnistu, ja annan olla. Pointti on se, että vaatevalinnoilla tuon esiin identiteettiäni, joka kokee tällä hetkellä valtavaa kärsimystä siitä etten osta vaatteitani kaupasta.

 Miten voisin muka viestittää muulle maailmalle olevani rennon kesäinen kaupunkilaistyttö, joka välittää ulkonäöstään, muttei turhia stressaa, jos en saa ostaa farkku-jumpsuitia jossa on tuubiyläosa? Tai miten voin osoittaa olevani vallattoman tyttömäinen, vähän naiivi mutta ehdottomasti en tyhmä, jos en saa yhdistää tuulen(tai föönin ja hiuskiinteen) tuivertamiin hiuksiini vyötärökorkuista pallohametta jonka helmat hulmuaa tuulessa yhtä huolettomasti kuin tunnin laittoa vaatinut kuontaloni?

Kirpparit on keksitty, mutta jonkun sedän vanha farkkupaita ei aina vaan satu istumaan ihan yhtä täydellisesti päälle kuin tälle vuosituhannelle päivitetty trendikäs versionsa omassa koossani uutena ostettuna. Mummon nuoruuden pallohame ylettyi puoliväliin pohjetta eikä ainakaan imartele meikäläisen tolppasääriä, ja vaikka lyhentäminen ei ole se isoin ongelma, niin kyllä sitä mielellään maksaisi vaikka vähän enemmän säästääkseen vaivan ja saadakseen samantien oikean mittaisen helman. 

Tai mitä pitäisi tuumata kesän juhlamekon etsimisestä kirpparilta? Voi käydä tuuri joo, mutta luultavasti päätyy vaan kesähäihin Tyyne-tädin vanhassa rippimekossa jonka kanssa on tosi vaikeaa tuoda persoonaansa yhtään kenenkään ulottuville. Tyynen ajatukset kyllä lukee kaikki.

Ok, ok. Ostin hameen. Uutena, hennesistä. 

Boo!

ps. Ei se silti tarkoita, ettenkö jatkaisi haastetta loppuun. Miten se meni, poikkeus vahvistaa säännön? Eiku?

Tarina täydellisestä mekosta

Kun on luvannut, ettei osta uusia vaatteita vuoteen, eikä sitten mene vaatekauppoihin, niin se ei ole juttu eikä mikään. Mutta jos menee, niin se on sama asia kun antaisi alkoholistille pullon viiniä vierasvaraksi. = Se ei toimi.

Kiertelin kaverin seurana toissa päivänä Kämpin Hennesissä ja kahmin kenkiä kokeiltavaksi, koska kenkiähän saa ostaa. Sovittelin niitä kenkäpareja siinä kaikessa rauhassa, kunnes näin maailman kauneimman mekon. No ei oikeasti, mutta ihan mielettömän kauniin silti.
Musta puuvillamekko, vajaamittaiset hihat, pituus puoleenväliin reittä, malli erittäin tyköistuva. Hihoissa ja yläselässä kiltin seksikkäästi mustaa pitsiä, niin että iho kuultaa läpi. Hartioissa rypytykset ja pikkuruiset pitsipuhvit. Sydämeni oli varastettu!

Kirosin kaikki maailman uudenvuodenlupaukset alimpaan maanrakoon. Vuonna 2009 olisin suinpäin suunnannut kassalle ja maksanut unelmien keimailumekosta naurettavat kaksikymmentä euroa, mutta nyt meinasin heittäytyä maahan takomaan nyrkein lattiaa ja itkemään lohduttomasti kurjaa kohtaloani. Boo-hoo.
Pitkällisen nyyhkyttämisen jälkeen kaveri sai roudattua pikku-Emman ulos kaupasta, mutta sen verran uhmakas olin, että jätin kaikki kengät ostamatta ja vannoin palaavani rikospaikalle heti seuraavana päivänä.

No joo, seuraavana päivänä oli töitä. Anyhow, marssin tänään Forumin H&M:än, ja sukkuloin liikkeessä lähemmäs puolituntiä löytääkseni sen kirotun mekon.
Löysin ja sovitin - ja ah, ekstaasi. Niin jumalainen, ja oi, niin sensuelli.
Jonotin vartin sydän pamppaillen, rutistaen elämäni mekkoa rintaani vasten ja toistellen mielessäni, että poikkeus vahvistaa säännön. Siis ihan oikeasti, come on.

Olin jonossa toinen, kun tulin tolkkuihini. Tökkäsin mekon lähimpään rekkiin ja kävelin ulos liikkeestä. Tuosta noin vain, kävelin ulos!
Mikä uskomaton keveys valtasikaan mieleni episodin jälkeen. Minä voitin. 6-0! Olen niiiiin hyvä! Ihan törkeän hyvä! Siinä sen mekon nousu ja tuho! In your face, HenkkaMaukka!

Leijailin Glitteriin ja palkitsin itseni pienellä rusetilla ja sinivalkoruudullisella hiuspannalla.

Sen pituinen se.

If it makes you feel good

Vuosi ilman uusia vaatteita -haaste on pysynyt handussa vallan mainiosti, pian jo neljännesvuoden! Wihii, kaikki kreditti meikälle, entiselle ginatricothenkkamaukkasuurtuhokuluttajalle. Eikä ole edes tehnyt tiukkaa!

Kaiken kaikkiaan kirpparilta tuntuu löytävän ihan mitä tahansa tarpeeseen, ja silloin tällöin myös ihan yleiseen shoppailunhaluun ilman mitään tarvetta. Mieltä lämmittää silti se faktuaalinen tosiasia (voiko noin sanoa?), että Stockmannin lahjakortti on käyttämättä ja ilman huonoa omatuntoa saa rynniä vaaterekeille testaamaan samoista täydellisistä farkkupareista peräti kahta eri kokoa.

Cheap Mondayn farkut ovat olleet toiveostoslistallani since i dont know when. Erityisesti useiden mallien vyötärönkorkeus ja superpillit lahkeet ovat viehättäneet silmääni, ja tietysti maailman pähein pääkallologo on sinetöinyt haluni kyseisiin farkkuihin.
Olen koittanut vilkuilla pöksyjä kirpparipöydiltä, mutta vaikka oikea merkki olisikin löytynyt, malli on usein ollut vuodelta -2 ja koko ihan mitä sattuu. Muistettuani lahjakorttini olemassaolon kotiutin Stockan One waysta ältsimakeat byysat perinteiseen viidenkympin hintaan. Kulahtanut vaaleansininen väri natsaa paremmin kuin hyvin.

Farkkujen lisäksi lahjakortilla irtosi vielä Filippa K:n punavalkoraidallinen pusero, joka tulee olemaan kesän number one rähjäisten farkkusortsien partnerina. Paidassa on pitkät hihat, mutta joutuu ehkä käärimään ne. En tiedä olenko suosikkibloggareideni aivopesun uhri, mutta paljaat ranteet ovat aika tosi kova juttu.
Hihhii, viitsinkö edes myöntää miten paljon kehräsin siitä silkasta tosiasiasta, että vaatekaapissani roikkuu jotain, jonka niskassa lukee Filippa K.
En.

Loppurahat tuhlasin kahteen pariin ohuita sukkahousuja, jotka olen jo kerinnyt rikkoa. Beats me. Oikeesti.

Great balls of fire

Seuraavassa muutaman viimeviikon takaisia (onnistuneita) kirppishyökkäyksiä!

Mentaliteetti jotain täältä on löydettävä on osoittautunut yllättävän tehokkaaksi. Muutamakin aluksi kammottavan rumaksi ajattelemani pukine on pienen hiplauksen jälkeen osoittautunut maailman söpöimmäksi, tai ainakin suhteellisen käytettäväksi.

Esimerkiksi kolmisen viikkoa sitten nyppääntyneiden neuleiden ja liian lyhyiden trikoopaitojen välistä käteeni osui Hilpeän Opettajataren Höpsönhassu paita, kaikessa virallisuudessaan tietenkin.
Pallokuvioinen, poolokauluksinen ja helttahihainen pusero oli myös oh so liian lyhyt, mutta näin sen sieluni silmin yhdistettynä korkeavyötäröiseen hameeseen tai farkkuihin, ja aloin hieman tykkäämään siitä. Vielä pähkäillessäni oliko paita törkeän ruma vai aivan mielettömän söpö, myyjän suunnalta ilmoitettiin viidenkymmenen sentin hinta. Kaupat tuli.
Riehakas kuosi ja itselleni epätyypillinen malli ovat ihan fine, kun värimaailma pysyttelee harmaan eri sävyissä. Hihat ovat sitä paitsi tuhottoman suloiset ja neulos on jotain supakivan tuntuista materiaalia, sileää ja tuskin kovin nyppyyntyvää.

MUTTA EI! Armas kämppäkaverini otti paidasta jopa _kolme_ kuvaa, jotka ilmeisen tyhmyyksissäni kuitenkin unohdin kameran syövereihin yrittäessäni saada tuoreempien ostosten kuvia koneelle. Shoot me!

Yritän unohtaa fiilistä verottavan kömmähdyksen, takaisin ylpeyttä herättäviin löytöihini.
Viikkoa myöhemmin palasin siis rikospaikalle, huomatakseni että omaan jonkun jutun palloihin.
Mukaan lähti musta, sileäpintainen minimekko valkoisilla palloilla ja - oi kyllä - pallohelmalla. Myyjä pyysi mekosta törkeät 15 euroa, mutta uskaltauduin tinkimään hinnasta viisi euroa pois. Siis minä, tinkimään!
Tuhottoman söpö mekko vaatinee vähän korjailua olkaintensa osalta, ja luultavasti joudun kuromaan sitä vyöllä hieman korkeammalle, mutta muuten nappilöytö.

Toisen pöydän lootasta löytyi maailman viehättävin huivi. Ohut, kapea, pitkä, täydellinen kesällä ja, kyllä, pallokuosinen. Viisikymmentä senttiä.
Tungin samaan kuvaan myös kaiken rakkauteni lunastavan ruskean mokkanahkahatun, jonka mukava herrasmies myi minulle kahden euron hintaan. Nimesin päähineen Johniksi; Saan siitä eläviä länkkäriviboja joka kerta kun länttään sen päähäni.

Lisäksi löysin suureksi ilokseni kaksi törkeän makeaa hametta, molemmat korkeavyötäröisiä ja minimittaisia kynähameita. Sininen hame pääsee äidin ompelukoneen kynsiin lyhennettäväksi, mutta olen käyttänyt sitä jo nyt käärimällä sen ovelasti helmasta (kaikki ovat varmasti tajunneet, mutta en vain ole malttanut olla käyttämättä sitä!).
Musta hame, josta en ole valitettavasti saanut napattua todistusaineistoa, on aivan minimaalisesti liian niukka vyötäröltä, mutta toivon saavani sen napin vielä kiinni.... Mokkapinta on joka tapauksessa jumalainen.

Viimeisimmällä kirppisreissulla löysin (YHDEN) euron harmaan bleiserin, täsmälleen kokoani, tuhottoman hienot siniset saappaat 70-luvulta (4e.), pikkuruisen (vähän turhankin...) mustan hameen, 3 e (siitä ei ole kuvaa, o ou) ja tietysti Johnin.

Bullseye siis. Pidän.

Yksi kaikkia kokoja, kiitos.

Eihän se vienytkään kuin yli kuukauden, että sain raahattua itseni Valtteriin. Iskin itseni sisään perjantaina yhden maissa, kun myyjiä oli vielä tupa täynnä (ja asiakkaita myös, HONG), mutta hintoja oli jo alettu pudottamaan. Suurimmassa osassa pöydistä vaatteiden päälle oli heivattu lappu, jossa seisoi lasketut hinnat väliltä viisikymmentä senttiä ja kolme euroa.
Yllättävää kyllä, mutta huomasin olevani aika hyvä löytämään pöytälabyrintista laadukasta kamaa. En kauaa ihmetellyt päälinjaisesti polyesteriakryylirekkien luona, mikä tietenkin saattaa tarkoittaa sitä, että joitain helmiä meni kaukaa ohi suuni.

Edelliseen postaukseeni viitaten, lantiolta hyvin istuvat farkut löytyivät. Wihii. Lahkeiden pätkäisemisen siirrän suosiolla äitini to-do-listalle; Edellinen sortsileikkaukseni oli surkuhupaisa esitys siitä, kuinka pedanttinen yritykseni saada lahkeet täydellisen samanmittaisiksi ja symmetrisiksi päätyi maailman minimaalisimpaan mikrosortseihin ever. No, ne saattoivat olla ihan tyylikkäät farkkupikkarit, jos tykkää.

Harmaita villakangastakkeja rakennus oli pullollaan, mutta jotenkin ohitin niistä jokaisen. Kenties takkitarpeeni ei ole näillä main tarpeeksi akuutti. Tai sitten asialla voi olla jotain tekemistä sen kanssa, että mielestäni nyt on kevät, ja toisen talvitakin osto olisi hölmön hommaa. Niin kuin se olisikin. Joka tapauksessa.
Takin sijaan löysin maailman söpöimmän hameen. Vyötärölle kurottava, kahisevapintainen ja pallonmuotoinen. Supersievä helmen harmaa väri. Hintalappu roikkuu vielä paikallaan. Tosi iso kurjuus, hame on kokoa liian iso. Vyötärön sijaan se putoaa navan kohdalle, on hieman liian pitkä ja way too pallomainen. Mallailin mekkosta peilin edessä, kuroin sitä tiukemmalle ja käänsin helmaa lyhyemmäksi. Ihana, mutten osaa.

Päinvastainen ongelma osui kohdalle farkkumarkkinat round kakkosessa. Juuri oiken väriset, vaaleat, pehmeäksi kuluneet pillifarkut lähtivät kahdella eurolla. Eivät muuten menneet läheskään kiinni.
Too bad, mutta tekemällä oppii. Kaikki kolme vaatekappaletta ovat hyvälaatuisia ja hyvännäköisiä, kahdessa intuitio koosta vaan petti. Luottoa ensi kertaan löytynee silti..

Ja olenko haksahdellut lupaukseni kanssa? Not. Ainoa mitä tänä vuonna on kaupoista lähtenyt mukaan, on pieni nahkainen hiusrusetti. Ja asusteethan ovat uusina ihan fine.

Olen kyllä aikeissa kuvata löytöjäni jatkossa, mutta tällä hetkellä kameratilanteeni on lievästi sanottuna kurainen. Omaa naamaa tuskin tulee näkymään äärimmäisen selvää profiilikuvaani enempää. Kiitti ja kuitti.

Toiveajattelua

Vaikka rahatilanne kuluneen kuukauden aikana on ollut säälittävä, olen silti antanut itselleni luvan kirjoitella hankintalistoja kivoista jutuista. Suunnittelin lauantaille kirpparikierrosta, ja vaikka ajattelinkin vain katsastaa tarjonnan, nimesin silti muutaman haussa olevan jutun joita olisi mukava löytää.

Harmaa takki
Ennen vuoden vaihdetta ostin Hennesistä mustan villakangastakin jossa on söpö helma. Samaisia takkeja oli myös harmaina, mutta valitettavasti ilman alennuslappua. Jätin ihanaisen kauppaan, ja olen harmitellut asiaa noin joka päivä. Vaalean harmaa villakangastakki olisi huippulöytö, ja olen erittäin avoin kaikille mallivaihtoehdoille. Ainoa kriteeri on, että pituuden pitää jäädä korkeintaan puoleen reiteen.

Farkkusortsit
Tai vaihtoehtoisesti hyvin lantiolta istuvat farkut jotka voi pätkäistä puolivälistä reittä. Värillä ei sinänsä ole väliä, kaikki sinisen ja mustan sävyt kelpaavat. Tyköistuva malli olisi ideaali, mutta neuvoteltavissa.
Resuiset farkkusortsit ovat joka kesä hankintalistalla, mutta toistaiseksi omistan vain ei-farkkuisia versioita.

Pikkumusta
Tai pikkuharmaa, pikkunude, ellei jopa pikkuvalkoinen. Selkeän värinen pikkumekko joka tapauksessa. Vaadin istuvuutta, mutta mallille ei toistaiseksi ole kriteerejä. Mekko ei myöskään ole juhlatarkoitukseen - käytän muuten vain minimekkoja joka päivä ja kaikkialla, vuoden ympäri.

Jos löydän edes yhden ylläolevista ensimmäisellä keikalla, niin olen superiloinen. Jos en, no, on tässä muutamia kuukausia vielä aikaa...

Here goes

Mahtava uudenvuodenlupaukseni on nyt laitettava täytäntöön. Perus henkkamaukkojen ja ginatricotejen sijaan Valtteri ja muut kirpparit saavat allekirjoittaneesta uuden vakiokuluttajan, ainakin vuoden 2010 ajaksi.
Koitosta helpottaakseni lupasin myös, että farkut, alusvaatteet ja kengät saa hyvillä mielin ostaa jatkossakin upouusina. Armeliaasti jätän myös asusteet harmaalle alueelle: Mitä enemmän kirppikseltä tarvitsemiani laukkuja ja huivi- tai hiushärpäkkeitä löydän, sitä parempi, mutta niiden ostaminen uutena ei ole kiellettyäkään. Järjestely tuntuu tarpeeksi joustavalta näin.

Korostanen tässä vaiheessa myös sitä, että joululahjaksi saadut lahjakortit Sokokselle ja Stockalle eivät huononna omaatuntoani lainkaan. Ajattelin nauttia niistä aivan erityisen paljon tänä vuonna.