Kun on luvannut, ettei osta uusia vaatteita vuoteen, eikä sitten mene vaatekauppoihin, niin se ei ole juttu eikä mikään. Mutta jos menee, niin se on sama asia kun antaisi alkoholistille pullon viiniä vierasvaraksi. = Se ei toimi.
Kiertelin kaverin seurana toissa päivänä Kämpin Hennesissä ja kahmin kenkiä kokeiltavaksi, koska kenkiähän saa ostaa. Sovittelin niitä kenkäpareja siinä kaikessa rauhassa, kunnes näin maailman kauneimman mekon. No ei oikeasti, mutta ihan mielettömän kauniin silti.
Musta puuvillamekko, vajaamittaiset hihat, pituus puoleenväliin reittä, malli erittäin tyköistuva. Hihoissa ja yläselässä kiltin seksikkäästi mustaa pitsiä, niin että iho kuultaa läpi. Hartioissa rypytykset ja pikkuruiset pitsipuhvit. Sydämeni oli varastettu!
Kirosin kaikki maailman uudenvuodenlupaukset alimpaan maanrakoon. Vuonna 2009 olisin suinpäin suunnannut kassalle ja maksanut unelmien keimailumekosta naurettavat kaksikymmentä euroa, mutta nyt meinasin heittäytyä maahan takomaan nyrkein lattiaa ja itkemään lohduttomasti kurjaa kohtaloani. Boo-hoo.
Pitkällisen nyyhkyttämisen jälkeen kaveri sai roudattua pikku-Emman ulos kaupasta, mutta sen verran uhmakas olin, että jätin kaikki kengät ostamatta ja vannoin palaavani rikospaikalle heti seuraavana päivänä.
No joo, seuraavana päivänä oli töitä. Anyhow, marssin tänään Forumin H&M:än, ja sukkuloin liikkeessä lähemmäs puolituntiä löytääkseni sen kirotun mekon.
Löysin ja sovitin - ja ah, ekstaasi. Niin jumalainen, ja oi, niin sensuelli.
Jonotin vartin sydän pamppaillen, rutistaen elämäni mekkoa rintaani vasten ja toistellen mielessäni, että poikkeus vahvistaa säännön. Siis ihan oikeasti, come on.
Olin jonossa toinen, kun tulin tolkkuihini. Tökkäsin mekon lähimpään rekkiin ja kävelin ulos liikkeestä. Tuosta noin vain, kävelin ulos!
Mikä uskomaton keveys valtasikaan mieleni episodin jälkeen. Minä voitin. 6-0! Olen niiiiin hyvä! Ihan törkeän hyvä! Siinä sen mekon nousu ja tuho! In your face, HenkkaMaukka!
Leijailin Glitteriin ja palkitsin itseni pienellä rusetilla ja sinivalkoruudullisella hiuspannalla.
Sen pituinen se.
3.4.2010
If it makes you feel good
Vuosi ilman uusia vaatteita -haaste on pysynyt handussa vallan mainiosti, pian jo neljännesvuoden! Wihii, kaikki kreditti meikälle, entiselle ginatricothenkkamaukkasuurtuhokuluttajalle. Eikä ole edes tehnyt tiukkaa!
Kaiken kaikkiaan kirpparilta tuntuu löytävän ihan mitä tahansa tarpeeseen, ja silloin tällöin myös ihan yleiseen shoppailunhaluun ilman mitään tarvetta. Mieltä lämmittää silti se faktuaalinen tosiasia (voiko noin sanoa?), että Stockmannin lahjakortti on käyttämättä ja ilman huonoa omatuntoa saa rynniä vaaterekeille testaamaan samoista täydellisistä farkkupareista peräti kahta eri kokoa.
Cheap Mondayn farkut ovat olleet toiveostoslistallani since i dont know when. Erityisesti useiden mallien vyötärönkorkeus ja superpillit lahkeet ovat viehättäneet silmääni, ja tietysti maailman pähein pääkallologo on sinetöinyt haluni kyseisiin farkkuihin.
Olen koittanut vilkuilla pöksyjä kirpparipöydiltä, mutta vaikka oikea merkki olisikin löytynyt, malli on usein ollut vuodelta -2 ja koko ihan mitä sattuu. Muistettuani lahjakorttini olemassaolon kotiutin Stockan One waysta ältsimakeat byysat perinteiseen viidenkympin hintaan. Kulahtanut vaaleansininen väri natsaa paremmin kuin hyvin.
Farkkujen lisäksi lahjakortilla irtosi vielä Filippa K:n punavalkoraidallinen pusero, joka tulee olemaan kesän number one rähjäisten farkkusortsien partnerina. Paidassa on pitkät hihat, mutta joutuu ehkä käärimään ne. En tiedä olenko suosikkibloggareideni aivopesun uhri, mutta paljaat ranteet ovat aika tosi kova juttu.
Hihhii, viitsinkö edes myöntää miten paljon kehräsin siitä silkasta tosiasiasta, että vaatekaapissani roikkuu jotain, jonka niskassa lukee Filippa K.
En.
Loppurahat tuhlasin kahteen pariin ohuita sukkahousuja, jotka olen jo kerinnyt rikkoa. Beats me. Oikeesti.
Kaiken kaikkiaan kirpparilta tuntuu löytävän ihan mitä tahansa tarpeeseen, ja silloin tällöin myös ihan yleiseen shoppailunhaluun ilman mitään tarvetta. Mieltä lämmittää silti se faktuaalinen tosiasia (voiko noin sanoa?), että Stockmannin lahjakortti on käyttämättä ja ilman huonoa omatuntoa saa rynniä vaaterekeille testaamaan samoista täydellisistä farkkupareista peräti kahta eri kokoa.
Cheap Mondayn farkut ovat olleet toiveostoslistallani since i dont know when. Erityisesti useiden mallien vyötärönkorkeus ja superpillit lahkeet ovat viehättäneet silmääni, ja tietysti maailman pähein pääkallologo on sinetöinyt haluni kyseisiin farkkuihin.
Olen koittanut vilkuilla pöksyjä kirpparipöydiltä, mutta vaikka oikea merkki olisikin löytynyt, malli on usein ollut vuodelta -2 ja koko ihan mitä sattuu. Muistettuani lahjakorttini olemassaolon kotiutin Stockan One waysta ältsimakeat byysat perinteiseen viidenkympin hintaan. Kulahtanut vaaleansininen väri natsaa paremmin kuin hyvin.
Farkkujen lisäksi lahjakortilla irtosi vielä Filippa K:n punavalkoraidallinen pusero, joka tulee olemaan kesän number one rähjäisten farkkusortsien partnerina. Paidassa on pitkät hihat, mutta joutuu ehkä käärimään ne. En tiedä olenko suosikkibloggareideni aivopesun uhri, mutta paljaat ranteet ovat aika tosi kova juttu.
Hihhii, viitsinkö edes myöntää miten paljon kehräsin siitä silkasta tosiasiasta, että vaatekaapissani roikkuu jotain, jonka niskassa lukee Filippa K.
En.
Loppurahat tuhlasin kahteen pariin ohuita sukkahousuja, jotka olen jo kerinnyt rikkoa. Beats me. Oikeesti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
