Ihan sama nutturasta, itse kyhään sellaista ainakin puoli tuntia, ja sen jälkeen yleensä vielä avaan tukan äkäisenä, kun ei vaan onnistu, ja annan olla. Pointti on se, että vaatevalinnoilla tuon esiin identiteettiäni, joka kokee tällä hetkellä valtavaa kärsimystä siitä etten osta vaatteitani kaupasta.
Miten voisin muka viestittää muulle maailmalle olevani rennon kesäinen kaupunkilaistyttö, joka välittää ulkonäöstään, muttei turhia stressaa, jos en saa ostaa farkku-jumpsuitia jossa on tuubiyläosa? Tai miten voin osoittaa olevani vallattoman tyttömäinen, vähän naiivi mutta ehdottomasti en tyhmä, jos en saa yhdistää tuulen(tai föönin ja hiuskiinteen) tuivertamiin hiuksiini vyötärökorkuista pallohametta jonka helmat hulmuaa tuulessa yhtä huolettomasti kuin tunnin laittoa vaatinut kuontaloni?
Kirpparit on keksitty, mutta jonkun sedän vanha farkkupaita ei aina vaan satu istumaan ihan yhtä täydellisesti päälle kuin tälle vuosituhannelle päivitetty trendikäs versionsa omassa koossani uutena ostettuna. Mummon nuoruuden pallohame ylettyi puoliväliin pohjetta eikä ainakaan imartele meikäläisen tolppasääriä, ja vaikka lyhentäminen ei ole se isoin ongelma, niin kyllä sitä mielellään maksaisi vaikka vähän enemmän säästääkseen vaivan ja saadakseen samantien oikean mittaisen helman.
Tai mitä pitäisi tuumata kesän juhlamekon etsimisestä kirpparilta? Voi käydä tuuri joo, mutta luultavasti päätyy vaan kesähäihin Tyyne-tädin vanhassa rippimekossa jonka kanssa on tosi vaikeaa tuoda persoonaansa yhtään kenenkään ulottuville. Tyynen ajatukset kyllä lukee kaikki.
Ok, ok. Ostin hameen. Uutena, hennesistä.
Boo!
ps. Ei se silti tarkoita, ettenkö jatkaisi haastetta loppuun. Miten se meni, poikkeus vahvistaa säännön? Eiku?
