Kaiken kaikkiaan kirpparilta tuntuu löytävän ihan mitä tahansa tarpeeseen, ja silloin tällöin myös ihan yleiseen shoppailunhaluun ilman mitään tarvetta. Mieltä lämmittää silti se faktuaalinen tosiasia (voiko noin sanoa?), että Stockmannin lahjakortti on käyttämättä ja ilman huonoa omatuntoa saa rynniä vaaterekeille testaamaan samoista täydellisistä farkkupareista peräti kahta eri kokoa.
Cheap Mondayn farkut ovat olleet toiveostoslistallani since i dont know when. Erityisesti useiden mallien vyötärönkorkeus ja superpillit lahkeet ovat viehättäneet silmääni, ja tietysti maailman pähein pääkallologo on sinetöinyt haluni kyseisiin farkkuihin.
Olen koittanut vilkuilla pöksyjä kirpparipöydiltä, mutta vaikka oikea merkki olisikin löytynyt, malli on usein ollut vuodelta -2 ja koko ihan mitä sattuu. Muistettuani lahjakorttini olemassaolon kotiutin Stockan One waysta ältsimakeat byysat perinteiseen viidenkympin hintaan. Kulahtanut vaaleansininen väri natsaa paremmin kuin hyvin.
Farkkujen lisäksi lahjakortilla irtosi vielä Filippa K:n punavalkoraidallinen pusero, joka tulee olemaan kesän number one rähjäisten farkkusortsien partnerina. Paidassa on pitkät hihat, mutta joutuu ehkä käärimään ne. En tiedä olenko suosikkibloggareideni aivopesun uhri, mutta paljaat ranteet ovat aika tosi kova juttu.
Hihhii, viitsinkö edes myöntää miten paljon kehräsin siitä silkasta tosiasiasta, että vaatekaapissani roikkuu jotain, jonka niskassa lukee Filippa K.
En.
Loppurahat tuhlasin kahteen pariin ohuita sukkahousuja, jotka olen jo kerinnyt rikkoa. Beats me. Oikeesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti