Mentaliteetti jotain täältä on löydettävä on osoittautunut yllättävän tehokkaaksi. Muutamakin aluksi kammottavan rumaksi ajattelemani pukine on pienen hiplauksen jälkeen osoittautunut maailman söpöimmäksi, tai ainakin suhteellisen käytettäväksi.
Esimerkiksi kolmisen viikkoa sitten nyppääntyneiden neuleiden ja liian lyhyiden trikoopaitojen välistä käteeni osui Hilpeän Opettajataren Höpsönhassu paita, kaikessa virallisuudessaan tietenkin.
Pallokuvioinen, poolokauluksinen ja helttahihainen pusero oli myös oh so liian lyhyt, mutta näin sen sieluni silmin yhdistettynä korkeavyötäröiseen hameeseen tai farkkuihin, ja aloin hieman tykkäämään siitä. Vielä pähkäillessäni oliko paita törkeän ruma vai aivan mielettömän söpö, myyjän suunnalta ilmoitettiin viidenkymmenen sentin hinta. Kaupat tuli.
Riehakas kuosi ja itselleni epätyypillinen malli ovat ihan fine, kun värimaailma pysyttelee harmaan eri sävyissä. Hihat ovat sitä paitsi tuhottoman suloiset ja neulos on jotain supakivan tuntuista materiaalia, sileää ja tuskin kovin nyppyyntyvää.
MUTTA EI! Armas kämppäkaverini otti paidasta jopa _kolme_ kuvaa, jotka ilmeisen tyhmyyksissäni kuitenkin unohdin kameran syövereihin yrittäessäni saada tuoreempien ostosten kuvia koneelle. Shoot me!
Yritän unohtaa fiilistä verottavan kömmähdyksen, takaisin ylpeyttä herättäviin löytöihini.
Viikkoa myöhemmin palasin siis rikospaikalle, huomatakseni että omaan jonkun jutun palloihin.
Mukaan lähti musta, sileäpintainen minimekko valkoisilla palloilla ja - oi kyllä - pallohelmalla. Myyjä pyysi mekosta törkeät 15 euroa, mutta uskaltauduin tinkimään hinnasta viisi euroa pois. Siis minä, tinkimään!
Tuhottoman söpö mekko vaatinee vähän korjailua olkaintensa osalta, ja luultavasti joudun kuromaan sitä vyöllä hieman korkeammalle, mutta muuten nappilöytö.
Toisen pöydän lootasta löytyi maailman viehättävin huivi. Ohut, kapea, pitkä, täydellinen kesällä ja, kyllä, pallokuosinen. Viisikymmentä senttiä.
Tungin samaan kuvaan myös kaiken rakkauteni lunastavan ruskean mokkanahkahatun, jonka mukava herrasmies myi minulle kahden euron hintaan. Nimesin päähineen Johniksi; Saan siitä eläviä länkkäriviboja joka kerta kun länttään sen päähäni.
Lisäksi löysin suureksi ilokseni kaksi törkeän makeaa hametta, molemmat korkeavyötäröisiä ja minimittaisia kynähameita. Sininen hame pääsee äidin ompelukoneen kynsiin lyhennettäväksi, mutta olen käyttänyt sitä jo nyt käärimällä sen ovelasti helmasta (kaikki ovat varmasti tajunneet, mutta en vain ole malttanut olla käyttämättä sitä!).
Musta hame, josta en ole valitettavasti saanut napattua todistusaineistoa, on aivan minimaalisesti liian niukka vyötäröltä, mutta toivon saavani sen napin vielä kiinni.... Mokkapinta on joka tapauksessa jumalainen.
Viimeisimmällä kirppisreissulla löysin (YHDEN) euron harmaan bleiserin, täsmälleen kokoani, tuhottoman hienot siniset saappaat 70-luvulta (4e.), pikkuruisen (vähän turhankin...) mustan hameen, 3 e (siitä ei ole kuvaa, o ou) ja tietysti Johnin.
Bullseye siis. Pidän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti